maanantai 18. toukokuuta 2015

Jääkaapin hajoaminen ja kylppäriraivarit

Hoplaa!

Tämä minun niin hienosti uhoamani ja hyvin alkanut "juujuu päivitän kaksi kertaa kuussa" bloggailuni ei ole nyt pariin viime kuukauteen kauhean hyvin pitänyt. Kalenterissa on kyllä muistutuksia ollut, mutta kun ei ole oikein ollut mitään mistä kertoa, niin siksi frekvenssi nyt niin kovin harva. Mutta tässä tulis nyt tilitystä.

Ekakski, avautumista jääkaapista. Mikään ei ole niin raivostuttavaa, kuin jääkaapin yht'äkkinen hajoaminen. Jääkaappia tarvitaan vaikka mihin! Ei sitä edes ajattele miten iso osa toimivaa arkea se on, kun se yhtäkkiä on pois pelistä. Onneksi hajoamishetkellä viikko sitten tilanne oli kutakuinkin tämä:


Ei siis paljon mitään sisällä (ja huomatkaa jo hajonnut kaapin oviosasto). No, tuumasta toimeen ja tavaroita säilömään. Ulkolämpötilat ovat onneksi olleet vielä alle +10 asteessa, joten ulkoeteinen sai toimia hetkellisenä jääkaappina. Kuvan tuotteista kuitenkin noin puolet joutui kompostiin parin päivän sisällä. 


Vanhoina pennin venyttäjinä päätimme sitten hankkia uudet jääkaappipakastimet torista. Helatorstaina starttasimme auton peräkärryineen matkaan ja haimme kotiin sekä uuden jääkaapin että pakastimen! Yhteishintaan 100e, ei minusta kovin paha. Tadaa! Jääkaappi pääsi heti käyttöön, pakastin köllöttelee väliaikaisesti vain salin puolella, sillä keittiörempan alettua kaikki keittiönkalusteet siirtyvät jokatapauksessa saliin sivuun. (Salin kakluunia ei muuten enää lämmitetä, jee, kesä!)



Keittiörempasta puheen ollen, samaisella reissulla mukaamme tarttui myös muutama keittiönkaapin ovi (tori.fi, hyvä paikka). Koska mies askartelee rungot itse, niin ovia pystyi hyvin ostamaan jo nyt läjän. Alla olevan sorttisia ovia (yhteensä noin 12 ovea) lähti 160 eurolla mukaan. Ei paha tämäkään minusta.

Ihanaiset peiliovet. Saavat vielä uuden maalipinnan ennen asennusta.

No sitten tokakski, kylppäriraivoaminen. Kylppäristähän ei nyt vielä kuvia ole julkaistu, mutta sen verran nyt avaudun, että kyllä on meinaan rasittavaa hinkuuttaa ylimääräistä sementtiä kohokuvioisista laatoista. Laatat on siis paikoillaan ja saumausta vaille, mutta kun kaakelit eivät ole puhtoiset edellisestä työvaiheesta niin tässä sitä nyt sit sitten kaiket illat askarrellaan.

Tällä sotaan!
Tilanne nyt.
Tältä tilanteen pitäisi joskus näyttää.

Nyt siis hieman hermoja koetellaan, rapsuttamista ja kiillottamista on, mutta mies lupasi, että ei mene varmaankaan edes 30 työtuntia tuohon. Jip-pii siis.

Loppuun kuva uusimmasta sisustushankinnastamme, joka edellisellä omistajalla oli salin katossa komeillut. Lamppu tuli siis kotiin jälleen.